Vuorimöhkäle

VAATIMATON
KUIN HARMAA
VUORIMÖHKÄLE,


JONKA
SISÄSSÄ ON
KULTAKAIVOS.


VIELÄ POKSAHTAA
JOSTAIN JUMALAN SYYSTÄ.

Splendor

Kauneutta

Nähdä kauneutta,
mutta olla haluamatta sitä itselleen.

Nähdä sitä yhä enemmän,
mutta olla turmelematta itseään halulla.

Täyttää, täyttää itseään nautinnolla.
Se ei varastoidu,
ei ravitse,
ei tuota.

Päättää,
että kauneus on rauhoitettua
tai ymmärtää,
että itse on vailla rauhaa.

Vaikka dramaattisissa tulkinnoissa
pukeudutaan punaiseen
tämä laulu,
joka soi vain pianolla

sellojen ja viulujen
jousten vaivatessa kieliä
tahtoo laulajalleen oranssia taftia.

Äänen,
joka kohoaa kepeänä
kuin mikä tahansa kaunis hyönteinen.

Tyttösen,
joka tulkitsee sanat puristaen ne kuiviksi suloisin ilmein.


Ja vaikka sävelmä onkin
paksu kuin vesi
tuskainen kuin painava huoli,
laulu ajattelee rakastaan.

Se kertoo hellien,
kastelee ystävällisen kaipauksen tulvaan,
keveitä poreita puhallellen.
“tahdon säilyttää sinut huoletonna”, se sanoo.

Ja sitten kun piano yltyy sooloonsa
ja sanat taukoavat,
viulun kieleltä ilmaan,
sellon punertavaa kantta pitkin
tipahtaa meriveden makuinen tippa.

Tunnustus
kohtelias,
kuin entisaikojen herrasmies.

Tirriäiseni

Olet unelmainen.
Kaunis, ihana.
Toteutunut toive.
Täydellinen.

Kun nukut muistutat olentoa,
joka asuu jossain kaukana korkeuksissa.
Ripset kuin perhosen siivet.
Nenä on söpöin näkemäni nuppi.
Suu kuin maalarin siveltimen harkittu,
tarkka, kevyt veto.

Mahdut pieneen tilaan,
ja vaikka muistutatkin meitä isompia,
kätesi ovat niin minit.
Niin erikoiset.
Ihmeelliset.

Olet ehjä ja älykäs.
Iloinen, luottavainen.
Aito ja peloton.

Pyyhkäisy

Kiemuraisin kirjaimin kirjoitettu
kiharaisiin kuvioihin kätketty
arvoitus kuin viimeinen katse

Tummista tummin on hiljaisuus
sillä pinnalla kuin keraamisella
silmän pilkkeellä

Pysyväksi jää tuntematon
kuin kaukainen maa
josta vain kuvia nähty

Ajan kuluva osa ei huitaise
ajatusten taruihin
vain käsipäivää on ainoa ele

Hyräillen oudoilla sanoilla
vierailla äänillä vastaamatta mihinkään
rohisten ja omiaan

Vain pyyhkäisy muistin pinnalla
ei paksurajainen, ei painava
Epäselvä ja selittämätön

The air was crowded by balloons.
Like a confession of love
from someone who could waste it.
Spend it endlessly.
Who possesses that much love?

I have seen a lot of love.
The kind of love that stays still
and bears when I'm difficult.
Love that gives me back
what I don't deserve.

Love,
that we talk about,
wish for,
look for.
Love that we cannot fulfill,
but yearn for.