From Mr Greenleaf (click the pic)

Rakastan sinua,
neiti Keväinen.

Jää luokseni, kaunokainen.
Kihlaan sinut omakseni.

Kirjon helmasi jalokivillä ja seppelöin pääsi kukillani.

Herätät toivoni.

(Herra Lehtisen tositunnustukset)

K E S Ä

Toukokuu
kuin perjantai.

Kesä
kuin viikonloppu.

Heitän kengät ja sukat,
villahousut orrelle pimeään.

Avaan ovet ja ikkunat.
Vien pyykit, yrtit, lapset, mummot, siskot,
kaikki ulos.

Unelmoin vielä viime kuussa,
kun leivoin kakkuja kesään.

Löydän housut,
jotka lepattavat iisimmin,
kuin talviset.

Ja sitten täyttää tyttö vuoden, ja minä 28,
ja mieskin täyttää 33.

Mansikat ja kirsikat ja Vesijärven sini,
pätsivintit ja lomareissut.

Kukat ja valo.
Ihmisen viikonloppu.

Höntti kaivon rakentaja

Olin rakentanut tyhjyyttäni
kuin kuivaa kaivoa.

Keskellä yhä reikä,
ei hyötyä koko rakennelmalla.

Maan alle pitkää seinämää.
Miksi?

Koska päiväni olivat ilottomat
ja epäuskoiset.

Unelmissani lentoa, toivoa,
mutta unelmiahan voi siirtää.




Sinä, Herrani
toit rakentajan silmänetäisyydelle.

Rakentajan,
jonka päälaki vilkkui kuopastansa.
Ja hänenpä tiilet nousivat puita kohti.

Mikä asenne!
Ilo,
onnistumisen toivo
ja tyytyväisyyden onni.

Minä tartuin hänen
varmaan, uskovaiseen elämiseensä.

Minä kuuntelin hänen sanojaan.
Hän puhui Sinusta.
Kuin kasvosi olisivat valjenneet minulle.

Hän erotti totuuden sekalaisista sanomisista
ja sivullisista epäselviä selityksiä.

Hän sihtasi sormien välistä
kuin hiekkaa ja soraa
ja kämmenelle jäi yksi, ainoa ja yksinkertainen.

Minä katsoin ja kuuntelin kaivoni reunalla.
Ei hän tutkiskellut rakennelmaani
ja osoittanut missä on parantamisen varaa.

Hän puhui minulle kuin kaltaiselleen.
Katse Jeesuksessa.
Ilolla ja viisaudella.



Minun tyhjyyteni.
Voimattomuus, epäusko, surkeus, sekaisuus.

Minä otin hänen sanansa.
Otin Sinun Sanasi, Herra Jeesus.

Minä luen.
Minä ilolla tutkin ja haalin, minkä ymmärrän.

Päiväni ovat kevyet ja tuoreet.
Rakennan jotain uutta...

Raidallinen (klikkaa kuvaa)

Äiti

Äidin hermo venyy
ja rispaantuu.
On ilo olla käytössäsi, Herra.

Hän opettelee lempeyttä
ja oikeita sanoja.
Kiitos, että saan pyytää viisautta.

Hän katsoo pientään
ja ihastuu, ihastuu vaan.
Rakastaminen on arvokkain lahja.

Hän tutkii itseään
ja rukoilee.
Onneksi saan muuttua!

Äidille on uskottu
se hauraimmista hennoin ihminen.
Anna minun palvella Sinua Sanasi mukaan.

Keskipäivän rauha

Rauhan kuohahdus täyttää kodin.
Hiljainen ilma ei tomua.
Kuin hentoinen puuvilla olisi heitetty kaiken ylle.

Keskipäivän kirkkaus sakenee
ja silmät lepäävät sen lempeässä varjossa.

Vaaleista vaalein on hetki.
Rauha kaikkialle yltää, jos sisin siihen yhtyy.

Tämän tytön (kuvassa) mielessä NYT (ja aina)

Ihania valkoisia palloja vaaleansinisellä pohjalla
Tosi raikkaita raitoja ja pienen pientä kukkaväkerrystä

Pitsiäkin, nyt kun se on taas muodissa
ja hienon hentoa puuvillaa

Valon leikkiä pellavan pinnassa
ja valkoista niin, että sokaisee!

Sydänkuvioita ja sanaa "ihana"
kaikkiin toivotuksiin

Vaappuvia ruusuja,
kiemurtelevia kaulanauhoja
ja tuoksuja yhdessä pullossa tuhat!

Omenani

Reipas kuin kirpeä Granny Smith
ja punaposkinen kuin
loppukesän kotimainen.

Kasvot pyöreät kuin mehukkain yksilö koko tarhassa!
Aivan kuin olisin etsinyt
juuri sellaista kaikkien omenoiden joukosta
ja löytänyt!

Niin unelmainen!

Ja suloinen,
että kaikki perhoset
ja pörriäiset ympärillä hyörii.

Ilon määrää ei voi laskea,
kuin ei toukokuisen puun kukkasiakaan.

Ohimoille pöllytetty vaniljasokeria
ja suupieliin kanelisen väkevä virnistys.

Kahden kesken kahvilla

Näitä kuppeja on vain kaksi.
Nämä aamupäivän tauot ovat meidän, sen astiastokin sanelee!
Puheenaiheita meillä on paljon ja jos niistä jälkiä jäisi, ne olisivat kuin rönsyilevät kukat varsineen, lehtineen.
Meillä on piilossa pönikkä, jossa on pienen pieniä kahviherkkuja.
Minä valitsen rapean tai suklaisen.
Sinun suussasi on mantelinen tai marsipaaninen.
Oikein sankan ruskeaa kahvia ja kuumaa maitoa, lusikan kärjellä sokeria.
Meillä on hetkiä kuin minuutteja kellossa, mutta tämä on aivan erityinen!

Kai minunkin täytyy...

Tänään huhtikuisen maanantai-illan päätteeksi aloitan oman blogin.
Nimen keksiminen oli vaikeaa, mutta sitten muistin, kuinka ala-asteen todistuksissa minulla luki aina "Armi Mari" eikä "Armi Marita"... En tiedä, mihin se ta-pääte aina oli kadonnut, mutta otetaan typosta kaikki hyöty!

Ystäväni aloitti blogin noin viikko sitten ja sen kehittymisen myötä olen tullut siihen tulokseen, että tällaisen sähköisen päiväkirjan pitäminen on siinä mielessä helppoa, että kirjoittaa siitä, mistä intoilee!
Intoillaan nyt sitten mahdollisimman paljon, että saadaan hieno blogi!!