Toukokuu
kuin perjantai.
Kesä
kuin viikonloppu.
Heitän kengät ja sukat,
villahousut orrelle pimeään.
Avaan ovet ja ikkunat.
Vien pyykit, yrtit, lapset, mummot, siskot,
kaikki ulos.
Unelmoin vielä viime kuussa,
kun leivoin kakkuja kesään.
Löydän housut,
jotka lepattavat iisimmin,
kuin talviset.
Ja sitten täyttää tyttö vuoden, ja minä 28,
ja mieskin täyttää 33.
Mansikat ja kirsikat ja Vesijärven sini,
pätsivintit ja lomareissut.
Kukat ja valo.
Ihmisen viikonloppu.
1 kommentti:
Ihanaa on kirjoittelusi!!!Niin kaunista ja herkkää!!!
Näihin voi palata aina vain uudestaaan ja ihastua ikihyviksi!!
Lähetä kommentti